Historia

Kylähistoriaa ja muistomerkkejä


Poimintoja esi-isien jättämistä jäljistä

Asumisen ja elämisen jälkiä Vaskivedellä on löydetty kivikaudelta lähtien, kuten opastaulu kivikirveen löytöpaikalla Purrantien varrella kertoo.

Nykyisin vallitsee käsitys, että Kalevala on läntistä syntyperää ja että tarina on myöhemmin kulkeutunut Karjalaan ja säilynyt siellä. Nimistön avulla on todistettu pirkkalaisten suuri vaikutus Pohjanmaan asutuksessa Kyrön- ja Näsijärven vesireittien kautta. Siihen yhteyteen on liitetty mm. Kalevalan sodankäynti Pohjolaa vastaan.

Varsinainen kirjoitettu historia Vaskivedeltä alkaa ehkä 1400-luvun puolivälin paikkeilla erämaaomistuksista. Vaskivesi-nimi mainitaan eräluettelossa 1552, jolloin sinne asettui kolme uudisasukasta: Juhana Olavinpoika Naistenmatkasta, Pietari Lodwiik Kankaantaan kylästä ja Eskil Martinpoika Takahuhdista. Reilu vuosikymmen myöhemmin on todistettu Vaskiveden erämaiden rajoista. Siltä ajalta voidaan laskea Vaskiveden nykyisten rajojen hahmottuneen.

Sipi Heikinpoika Nojoinen osallistui Jaakko Ilkan joukoissa nuijasotaan Nokialla 1596. Kruunulle on maksettu myllyveroa 1636 Vaskiveden myllystä. 1651 perustettiin Virtain kappeliseurakunta ja Vaskiveden asukkaista tuli kappeliseurakunnan asukkaita.

Isovihan tuhoilta 1700-luvun alussa Vaskivesi säästyi syrjäisen sijaintinsa ansiosta. Saman vuosisadan loppupuolella seudulla alkoi voimakas asutuskausi. Ensimmäinen uudistilan katselmus suoritettiin 1752. 1840-luvulla kolmekymmentä taloa muodosti Tyrkön myllylahkon. Se oli silloin Suomen suurimpia.

Nälkävuodet olivat Vaskivedelläkin kova koettelemus, eniten väestöä kuoli 1868.

1800-luvun loppupuoliskolla edistys tuntui monella taholla. Höyrylaivaliikenne Tampereelle alkoi ja hinaajat kuljettivat puutavaraa. 1890-luvun alussa tuli Vaskivedelle kauppias Uhtualta, meijeritoiminta alkoi ja moni käsityöläinen alkoi hankkia toimeentulonsa muustakin kuin maasta, metsästä ja karjasta. Kansakoulu aloitti kylässä toimintansa talvella 1892, pyhäkoulu- ja kiertokoulutoimintaa oli ollut jo jonkin verran aiemmin.

Vaskivetisille on vesitie laivalla ja kirkkoveneillä ollut luonteva yhteys kirkolle ja kaupunkiin. Maantie Virroilta Vaskivedelle on valmistunut 1904, jatkoyhteys Kuruun muutama vuosi myöhemmin.


Kirkkovene Tyrkkö

Vaskiveden 13-hankaista museokirkkovenettä säilytetään talaassa Vaskiveden seurakuntatalon kannatusyhdistys ry:n omistamalla tontilla vanhan Ruusilan talon lähellä, Poukantien varressa. Paikalle on aikoinaan suunniteltu rakennettavaksi kyläkirkko.

Tyrkön lahkon kirkkovene Tyrkön alkuperäinen lähtö- ja säilytyspaikka on ollut Poukanlahden etelärannalla Ristisaaressa.

Tyrkkö-veneen on rakentanut Imanuel Roos oletettavasti 1870 paikkeilla. Kirkkomatkoja veneellä on tehty vielä 1900-luvun alkupuolella. Veneen pituus on yli 19 metriä, hankapareja on 13. Soutajia oli siis 26 ja turvallinen lasti oli noin 40 henkeä.

Imanuel Roosin kerrotaan rakentaneen tai olleen mestarina neljässä muussa Vaskiveden kirkkoveneessä: Purra, Pirttimäki, Savilahti ja Nojonen. Kilpasoudussa Nojonen oli voittoisin.


Vaskiveden taistelujen muistomerkki

Aloitteen muistomerkin hankkimiseksi on tehnyt Virtain Suojeluskunta. Muistomerkin maapohjan on lahjoittanut Abraham Tanhua-Tyrkkö ja siitä muodostettiin itsenäinen tila.

Suunnittelija on virtolaissyntyinen professori Onni Tarjanne (1864-1946), joka myös lahjoitti muistomerkin yläosan. Kivi on harmaata graniittia. Paasi ja valtakivi on louhittu Vaskiveden Asulankalliosta. Tamperelainen Oy Granit on veistänyt sen paikan päällä. Yläosan on valmistanut Suomen Kiviteollisuus O.Y. Uudestakaupugista.

Patsaan koko korkeus on 3,17 metriä, valtakiven korkeus 2,15, leveys 0,86 ja syvyys 0,60 metriä. Sileäksi hiotun yläosan korkeus on 0,71 metriä. Yläosan julkisivulla on pyöreä syvennys, jonka keskellä on leijonan pää. Molemmilla sivuilla on ylinnä hakaristi. Vasemmalla sivulla on sanat: ”Sankarien kunniaksi” ja oikealla sivulla ”Vaskiveden taistelut 9.2. ja 9, 10, 11.3.1918”.

Kivi paljastettiin 11.3.1928, Vaskiveden viimeisen taistelupäivän 10-vuotispäivänä. Patsas luovutettiin Virtain manttaalikunnalle, jonka puolesta sen ottivat vastaan A. Sipilä, A. Tanhua-Tyrkkö ja Justus Pirttiniemi, joka piti myös vastaanottopuheen. Manttaalikunnan omistukseen patsas tuli lopullisesti 1933.

Virtain Manttaalikunta luovutti muistomerkin 15.12.1992 Vaskiveden Nuorisoseuran omistukseen ja hoitoon.

(Koonnut Pentti Jouttijärvi 15.7.1995)


Kuokkapatsas

Pellonraivaajien muistomerkki

20- ja 30-luvun taitteen pulakauden ja suurtyöttömyyden lievittämiseksi annettiin talollisille lainaa, jotta nämä palkkaisivat työntekijöitä suorittamaan metsäojitusta ja pellonraivausta. Tätä toimintaa Mauno Poukka kertoi tehdyn myös Vaskivedellä ja niinpä Poukankin talot työllistivät kolme mäkitupalaista pellonraivauksella.

Peltoa kuokittiin vuoden 1930 puolella tammikuussakin. Lunta oli erittäin vähän eikä maa ollut jäässä juurikaan koko talvena.

Pellonraivaajat pystyttivät Purrantien varteen, nykyisen Tuomo Poukan Kunnaan tilan rajalle, kuokanmuotoisen kiven, jota Vaskivedellä kutsutaan Kuokkapatsaaksi.

Kivessä lukee: ”19 29/1 30. Pelto kuokittu. E. Lepola, E. Irjala ja N. Peltomäki. Tämä on kuokka”.


Karttilan veljesten muistokivi

Vaskiveden Karttilan talosta kaatui sodassa neljä poikaa. Sankariveljesten muistoksi Virtain reserviupseerit pystyttivät muistomerkin poikien kotitalon pihamaalle vuonna 1961.